| << | 12.05.2025 |
>> |
Voiton päivän jälkeen on korkea aika lunastaa Vapun tienoilla annettu lupaus vierailusta Vähärauman metsikössä ja lammen rannalla, Saksan Luftwaffen porilaisen lentokentän rakennustöissä hyödynnettyjen NL-laisten sotavankien haudalla.
Tuo Vähärauman seutu on minulle periaatteessa melko tuttua, koska asuin muutamia vuosia "Tekunkorvessa", joka kaiketi oli alunperin (jostakin 1960-luvulta alkaen?) "Tekun" eli teknillisen opiston oppilasasuntola, sittemmin siirtynyt yleisempään käyttöön.
Tilanne sillä suunnalla on kuitenkin muuttunut aika paljon minulle tutuista vuosista 2015 ... 2021, sikäli että SAMK:in (Satakunnan Ammattikorkeakoulu) toimitilat on pitkän remontin jälkeen vallannut Winnova, muistaakseni vuonna 2017. Insinöörikoulutuksesta siellä on jäljellä enää vain haikea muisto. Kaikki muistot eivät vielä ole ajan kultaamia, mutta onhan vanhoilla paikoilla mukava joskus käväistä.
Niin muuttuu Eskoseni maailma. Normaali ei ole enää yhtään mitään. Tavallinen ei enää kelpaa. Kaiken täytyisi modernina digitaalisena aikana olla niin pirun ihmeellistä. Dekadenssi ja liiallinen hienostelu valtaa alaa. Perusasioita ei arvosteta. Ennen oli kaikki paremmin.
Vierailu Vähäraumassa onnistui hyvin. Ilma oli kaunis kuin morsian ja retkeily oli kuni linnun maitoa. Aurinko paistoi ja linnut laulelivat. Oli vielä sen verran aamua, ettei tarvinnut kuvata hautakiveä hankalasti vastavalossa, vaan Auringon valo osittain osui kuvattavalle pinnalle.
Busseilla tein matkat, vaihtolippuja täysimääräisesti hyödyntäen, joten neljän legin bussireissulle Pormestarinluodon ja Vähärauman välillä koitui hinnaksi ainoastaan 2 * 3,50€ = 7,00€. Mutta tulihan Vähärauman metsikössä hiukkasen käveltyäkin vanhoja tuttuja polkuja pitkin, joten liikuntaakin harrastin.
Paluumatkalla onnistuin jopa kuvaamaan vanhan sillan liikkuvan bussin ikkunasta Vähäraumalla, melkoinen saavutus meikäläiselle! Ikkunoista syntyi häiritseviä heijastuksia, mutta tärkeintä oli oikea-aikainen laukaisu.
Bussipysäkin nimenä "Tiedepuisto" tuntuu kylläkin mielestäni kohtuuttoman suureelliselta. Tuskin siellä on koskaan varsinaista tiedettä tehty, edes tekun tai SAMK:in aikaan, ja käytännön tekniikkaakin vähän puoleisesti. Enemmänkin siellä on nyt vain triviaalia kaupallista hömpötystä.
Hautausmaalla on selvästikin ollut muistotilaisuus Voiton päivän aikaan, koska hautapaadella on melko tuoreita kukkia. Itse en tosin ollut silloin paikalla tapahtumaa todistamassa. Aiemmin olen nähnyt siellä myös Venäjän suurlähetystön seppeleen valtion lipun värein koristeltuna, mutta ei tällä kertaa.
Paikallinen venäläisperäinen ja ehkä myös venäläismielinen väestö uskoakseni kokoontuu sinne Voiton päivänä muistamaan saksalaisten sotavankileirin uhreja, lentokentän pakkotöissä menehtyneitä NL:n sotilaita, joista suurin osa on nimeltään tuntemattomia. Saksalaiset eivät ehkä pitäneet niin tarkkaa lukua vankiensa nimistä? Tiedot vainajien syntymäajasta ovat myös puutteellisia.
Paria värikästä vesilintua onnistuin tahattomasti pelästyttämään lammen rannassa seikkaillessani. Toivottavasti ne suhteellisen viattomat luontokappaleet ovat jo täysin toipuneet koettelemuksistaan.
Tahdon täten osaltani myös muistaa ja kunnioittaa toisen maailmansodan uhreja. On hyvä pitää mielessä että sodan uhreja oli muitakin kuin ne paljonpuhutut juutalaiset.
Sodan jälkeen on tietysti perinteisesti ollut tapana huudahtaa dramaattisesti "Ei koskaan enää!" ... kunnes sitten alkaa taas seuraava rytinä ja uusi kansojen kova koettelemus. Sodat eivät ole maailmasta loppumassa, siitä pitävät hysteeriset NATO-intoilijat osaltaan huolta.
Erään narratiivin mukaan on vielä tuntematonta millä aseilla 3. maailmansota käydään, mutta varmalta jo tuntuu että 4. maailmansota käydään kivin ja kepein ... koska muuta ei enää ole. Voipa tosin olla että nykyaikainen sodankäynti saa yhä moninaisempia muotoja ja aivan totaalista globaalia tuhoa ei ehkä sittenkään niin nopeasti synny, ainakaan minun elinaikanani.
Hautakiven venäläinen teksti ei enää ole kovinkaan selkeä lukea, vaikka koetin kuvaa hiukan käsitellä kontrastikkaammaksi, joten sanoja joutuu osittain tulkitsemaan. Luulenpa että kiven pinnassa on vaaleaa jäkälää joka haittaa tekstin luettavuutta.
Vainajien nimien kilpi on melko puhdas ja helppolukuinen. Tänne synkkien kuusien suojiin on haudattu kilvessä nimettyjen lisäksi myös 221 nimeltään tuntematonta neuvostosotilasta.
Jätämme tältä erää nämä sodan uhrit nauttimaan hautarauhastaan. Kevyet mullat vaan heille. Älkää kummitelko, ainakaan muille kuin saksalaisille. Kuollaan sitä vielä meilläkin!
Mutta olihan Vähärauman metsikössä muutakin nähtävää. Kreikkalainen teatteri on edelleen lammen rannassa, lievästi sammaloituneena, mutta aika siistissä kunnossa. Vanha konevasara kilpineen jököttää edelleen entisen tekun vierellä ja sen runollinen kilpikin on aika siistissä kunnossa, helposti luettavissa, kunhan vaan kumartuu tai polvistuu sopivasti.
Oli Vähärauman metsikössä jotakin uuttakin. Kuntoiluradan vanhat kuluneet, monilukuiset ja eripainoiset nostelupölkyt on korvattu yhdellä huippumodernilla - toivottavasti säänkestävällä - kahden käden nosteluvekottimella, jonka voimantarve lie säädettävissä aina sataan kiloon saakka. Asetus siinä taisi olla 20 kg ja jätin sen siihen, koska en halua järkyttää normikäyttäjiä. Kyllä minä jaksaisin nostaa enemmänkin!
Turun avoimen yliopiston Historian ja arkeologian perusopinnoissa tahdottiin erikoisen hartaasti pohtia, mitä oikeastaan on "moderni?" Noh, tämä se nyt sitten varmaankin on, vai?
Oikeastaan minusta on omituista - eikä kovin tieteellistä - että yliopiston historian oppiaineessa täytyy yrittää määritellä ja selventää ko. historian yleisessä käytössä olevia termejä ja käsitteitä. Minusta siinä mennään väärään suuntaan.
Pahoittelemme mikrovaltiomme puolesta mitä vilpittömimmin Vähärauman vesilinnustolle vierailustamme aiheutunutta ylimääräistä haittaa, sydämentykytystä ja muuta mahdollista häiriötä. Emme tehneet sitä ilkeyttämme, koska me mikrovaltion Mueleja Insulo edustajat emme ole suinkaan pahoja ihmisiä. Me olemme itse asiassa useimmiten hämmästyttävän kilttejä ja erittäin vesilintumyönteisiä.
|
Mikrovaltio Myllynsaaren hallitsija
Sameli IV "Julkea" |